Syytäkin postata nyt vihdoin kun ollu näin pitkä tauko ja oonjo saannu vihaisia katseita kun en oo päivittäny! Kattelin tossa yhden videon youtubesta ja hän on tota mun lempivloggaaja. Tajusin sitä videota kattoessa, että oon ollu ihan himo itsekäs lähiaikoina, että mä haluun tehä sitä mitä mä haluun. Mutta niin kun hän tokas videolla niin, että se unelma mikä sinulla on ei välttämättä ole se unelma, joka tekee sinut onnelliseksi vaan se mihkä Jumala sinut ohjaa.
Rupesin miettiin tota paljon ja oon miettinyt nyt lähiaikoina, että mä oon ollu pitkästä aikaa onnellisempi kuin koskaan, koska en oo ottanu liikaa paineita vaan oon antanu hänen johdattaa mua. Myös se vielä, että kun oon unelmoinnu yhdestä ammatista niin musta vaan tuntuu, että mua viedään enemmän sitä kohti.
Kun sain tietää mihkä kouluun pääsin ajattelin, että ei tää ei kelpaa mulle ei Jumala voi johdattaa mua tänne, mutta mitä enemmän oon ajatellu tätä asiaa niin eihän mikään Jumalan rakkaudessa johdattama asia voi tehdä mua epäonneliseksi. Se olen vain minä joka estän saamasta sitä onnea ja pelokas ottamaan sen vastaan.
En oo kauheen hyvä selittään asioita, koska no sanotaanko siihen liittyy moniaasia, mutta mä rakastan jakaa mun ajatuksia kirjottamalla tänne blogiin ja muutenkin, no koska olen tämmöinen elämän ihmettelijä ;D
jatkuu seuraavassa postauksessa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti